Paskaan voi astua

Joskus olen joutunut ihmettelemään retkeily varusteiden tuottajien vastuuta. Osa tuotteista ei kestä sekuntiakaan tosi toimissa. Tuottajien on pakko tietää, että tuottavat silkkaa paskaa. Ilmeisesti kaupallisessa maailmassa on tärkeintä vain myydä. On varmasti helppoa tehdä tilaus kiinanmarkkinoilta ja laittaa tuotteeseen oma logo., tosin itse en nimeäni kehtaisi moisiin tuotteisiin laittaa. Harmittaa vain niiden aloittelevien retkeilijöiden puolesta, jotka tietämättömyyttään astuvat paskaan:-).

Joskus 80-luvun lopulla varustin erästä retkikuntaa heidän ensimmäiselle vaellukselle ja ostimme ison kasan rinkkoja eräältä suomalaiselta brändiltä (nimi viittasi johonkin tunturiin). Yksikään matkaan lähteneistä rinkoista ei kestänyt viikon reissua toki oma huvinsa oli kun leikimme ihmemiestä, joka korjasi näitä käsiin hajoavia mukamas rinkkoja. Itse olen tuon kokemuksen jälkeen karttanut, kuin ruttoa tuota kyseistä merkkiä.

Arktinenvipellys

Viimeinkin Siperia puhaltaa pakkaset tänne pohjanmaalle. Illan tullen oli pakko lähteä hakemaan jäätelöä ja samalla nauttimaan hienosta pakkaskelistä. -30 on jo jotain. Olen liekeissä pakkanen on parasta mitä tiedän sää ilmiöistä:-). Kesät voisi jäädä minun puolesta väliin. Astelin yksinäni yksinäisellä kadulla, muut olivat jääneet pitämään pakkasta soffille. Selässäni Lundhags reppuni, joka on mainio kantolaite niin arjessa, kuin päiväretkillä.

Ajatukset veivät lapsuuden muistoihin: Aina, kun ulkona elohopea laski mittarissa riittävästi minut löysi pihalta haastamassa kylmää ilmaa. Kylmyydessä oli jotain vastustamatonta, joka täytyi kokea se tuntui luissa ja ytimissä. Luistimet tai sukset jalkaan ja pihalle. Muita ihmisiä ei tuolloinkaan ollut monesti nauttimassa pakkasesta ja viimasta. Jäätä, hiljaisuutta ja tähtitaivas.

Villaa ja jotain tuulta pitävää päälle, sillä raseptillä pärjäsi pakkasella, kuin pakkasella.