Lumipalloilmiö

Joskus rinteessä vauhti kiihtyy niin, että vauhdin pysäyttäminen ei onnistu mitenkään järkevästi johtuen rinteen jyrkkyydestä ja vauhdista. Lasku joko onnistuu tai sitten alkavat ongelmat. Joskus katselen ihmisiä joilla alkaa ongelmien kierre, joka on kuin, lumipalo joka kasvaa ja kasvaa vyöryessä alas, lopulta pysähtyen, kun seinä tulee vastaan, hajoten pieniksi palsiksi. Vahvalta näyttävä ihminen saattaa muuttua hyvin heikoksi. Mitä vahvempi maski sitä suurempi pudotus. todella kauan sitten oli vetämässä vaellusta koulukoti nuorison vetäjänä Kuusamossa. Mukaan oli saatu uusia haltin putkirinkkoja, uudet rinkat natisivat liitoksistaan ja reissun jälkeen rinkat olivat korjattu lähes joka paikasta. Reissu jäi näiden tekeleiden ensimmäisiksi ja viimeisiksi reissuksi.

Epämukavuus

On helppoa matkata omilla vahvuuksilla, mutta kun joutuu kohtamaan omat alueet joissa kohtaa epämukavuuksia on tilanne, joskus tasapainoilua, varsinkin jos tilanne tulee yllätyksenä. Siksi valitsen joskus vapaa ehtoisesti epämukavuusalueen, jotta se ei tule yllätyksenä. Tutustun siihen, kuin uuteen asiaan, tunnustelen, katselen, kokeilen, punnitsen ja mietin miten saisin oteen. Mikä siitä on tehnyt epämukavan? Hämmästyn, kun epämieluisa tunne laimenee. Olen saanut otteen. Asuin lapsuuden kerrostalossa jossa pyöräsuoja oli talon kellarin pommisujassa. Matka sinne piti kulkea kapeaa luiskaa pitkin, joka johti kapealle käytävälle ja siitä pommisuojaan. Pimeällä se oli melkoinen matka ja sen voittaminen vaati minulta rohkeutta voittaa pimeys. Tilassa ei ollut ainuttakaan ikkunaa, joten valo yöllä ja päivällä oli siellä sama. Otin tilaa haltuun tunsin jokaisen mutkan ja kulman, jokainen sähkökatkasin löytyi vaikkei sitä silmillä nähnyt, avaimet löysyivät lukot. Nuorena kuljin reitin usein ilman valoja, koska pelko oli väistynyt ja tunsin jokaisen askeleen. Toisinaan ihmettelen itseäni, että miksi en tunne reppujani yhtä hyvin. Joskus huomaan, että niissä on salaisuuksia, joita en ole edes aukaissut.

Vapauttakaa ihmiset häkeistä

Mikä ihmisessä on hajonnut, kun hän yrittää sulloa toisen ihmisen omaan reppuunsa ja pitää hänet siellä keinolla millä hyvänsä. Hän käyttää siihen manipulointiinsa lähes kaiken mitä työkalupakista vain voi löytää: Rakkaus, usko, Jumala, mustasukkaisuus, valehtelu, juonittelu, anteeksi pyytäminen, väkivalta, seksi, oma sairaus jne. Hyvistäkin asioista tulee täydellisiä hyvyyden irvikuvia. Miten nämä ihmiset onnistuvat lamauttamaan toisen ihmisen niin totaalisesti, etteivät he kykene vapautumaan tuosta vankilasta. Miten he kykenevät pysäyttämään ja säännöstelemään toisen ihmisen elämän. Lisäksi nämä narsistit saattavat ulospäin näyttää varsinaisilta hymypoikapatsailta, toki vain niin kauan, kuin paljastuvat ja silloin alkaa näiden ihmisten välttely. Kaiken lisäksi nämä ihmiset uskovat, että heissä itsessään ei ole mitään vikaa ja jos onkin niin se on tuon toisen vika, koska hän on sellainen, etten minä voi olla mitään muuta, kuin tälläinen. He onnistuvat selittämään vaikka mustasta valkeaa:-). Näitä tarinoita on aivan liikaa tässä maassa.

Systembolaget

Aikoja sitten, nuoruuden aikoihin vietin kesiäni naapurimaassa ummikko suomalaisena. Silloin ihastuin sanaan systeemi, se kuvaa joskus loistavasti monia rakenteita, joita ihminen on väsännyt yhteiskunnan palvelukseen. Huonoimillaan systeemi on pahasti jäykistynyt niin, että se ei pääsee liikkeelle, eikä taivu juuri mihinkään. Se on itsensä vanki. Parhaimillaan se on loistava työkalu. Olen ennenkin kehunut erästä minulle rakasta kamerareppua. LoweproFlipside Sport 15 l AW on hieno systeemi, oikeanlaisessa käytössä ja kalustolla se on mitä mainioin aparaatti. Yksi parhaistani. Toki jos lataan siihen väärän kaluston, muuttuu se toimimattomaksi, vaikka suunnittelu tiimi on varmasti suunnitellut sen mahdollisimman monikäyttöiseksi. Tämä on helppo toki ymmärtää, kun kyse on repusta, että rajat tulevat helposti vastaan. Sitä en ymmärrä yhteiskunnassa, kun se luo erillaisia systeemejään palvelemaan rakkaita kansalaisiaan, niin kohta nämä systeemit muuttuvat turhan helposti aparaateiksi, jotka eivät enään palvele ketään. Systeemit muuttuvat systeemin palvelijoiksi, vaikka ne alun perin tarkoitettiin joksikin ihan muuksi. Monella systeemillä parasta ennen päivämäärä on jo aika päivää mennyt, toki eihän sitä systeemi voi käsittää, sen luojan se pitäisi ymmärtää. Yksi maailman kaikkeuden suurimmiksi systeemin hajoittajiksi voisi nimetä yhden henkilön, tosin hänet ristiinnaulittiin. On riskinsä kyseenalaistaa systeemejä, jotka eivät toimi.

Kuka keksi oppimispäiväkirjat?

Kuka keksi oppimispäiväkirjat? Onneksi en ole ollut koskaan oppimassa asioita, jossa käytetään välineenä oppimispäiväkirjoja. Minulla on henkilökohtainen ongelma. Minulla ei virtaa kynässä mihinkään suuntaan, kynäni on aina tukossa. Aina kun yritän kirjoittaa kalvolta,  kopioida sanelua tai ylipäätään kirjoittaa kynällä jotain paperille tai tietokoneella näytölle, en opi yhtikäs mitään. Minulla ei tapahdu mitään oppimista sillä matkalla, kun näen jotain ja siirrän tuon kaiken näkemäni päästä kynään ja sitä kautta paperille. Tapahtuma on minulle suuri turhautumis kokemus. Jos olisin aikanaa joutunut käyttämään tuota kehittyneempää versiota opi kynän kautta päiväkirjassasi olisin tullut hulluksi. Siinä oli taas keksitty uusi ooppimisalusta kynällä oppijoille. Siksi otan repun naulakosta ja lähden keräilemään kokemuksia, elämyksiä, kohtamaan kanssa matkaajia, olen utelias, nautin näkemästäni ja yritän oppia virheistä.