Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
perjantai 28. marraskuuta 2014
Alussa oli nahkainen salkku
1970 luku tekee alkuaan. Isä vie minut pienen lounais-hämäläisen kaupungin lelukauppaan. Kauppa on mitä ihmeellisempiä leluja hyllyt täynnä. Hjerppi oli kaupungin paras leulukauppa, lasten taivas. Minun silmäni nauliintuivat erääseen laukkuun, joka oli mielestäni täydellinen kopio isäni nahkaisesta työsalkusta, jossa hän kuljetti eväitään, valmiit leivät voipaperiin käärittynä ja termospullo (punainen Airami) oli aina pakattu tuohon salkkuun työpäiväksi. Halusin itselleni sellaisen siltä seisomalta, silmäni ei nähnyt mitään muuta, kuin tuon lasten työsalkun(ruskea). Ylpeänä kannoin salkkuni kaupasta kotiin.
Syksyn haaveilin kouluun pääsystä ja tuota ikävää helpottamaan pakkasin pienen nahka salkkun täyteen siskoni vanhoja koulukirjoja ja niitä raahasin sitten pitkin kaupungin katuja. Pienenä jo laukut ja reput olivat minun mieleeni. Tällä matkallani on sitten riittänyt erillaisia ”kantolaitteita:-).
Tässä Blogissa mustelen menneitä. Muistia virkistää laukut ja reput:-).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti