Kalat jotka eivät mahtuneet edes isän reppuun

On tarinoita joita en pysty itse muistamaan, vaikka ne ovat erittäin voimallisia, mutta ne ovat tartutettu minuun olessani vielä lapsi. Kertomuksia on kerrattu, niitä on muisteltu ja niin ne ovat tulleet osaksi myös minun muistiani. Isälläni oli 60-luvulla iso läjä vanhoja puisia soutuveneitä, jotka hän oli lunastanut itselleen, kun ne eivät olleet enään palvelleet entisiä omistajiaan. Veneitä oli parhaimmillaan 21 kappaletta ja ne oli sijoitettu kaikki eri järville pitkin Lounais-hämettä. Isän lähes rituaali oli käydä keväällä katsomassa veneitä oliko niistä vielä vesille, jotta pääsisi kalaan. Olen ollut onnekas pieni poika, pääsin isäni mukaan näille matkoille. Eräs reissu on ollut näitä ”pietarin kalasaallis matkoja”. Olimme vetämässä uistinta, ukkosmyrsky teki tuloaan ja se myös tuli. Hauki oli syönnillään, joten pieni poika ei halunnut jättää kalastusta kesken. Isä yritti ehdotella, että jos mentäisiin jo kotiin, mutta poika oli päättänyt, että tämä katsotaan loppuun asti. Lopulta venessä oli aika jouluinen luku isoja haukia 24 kappaletta, ei puhettakaan, että ne olisi mahtuneet isän reppuun. Auton takakontti lastattiin melkoisella saaliilla. Loppu ilta kului, kun kiersimme tuttujen luona ja jaoimme saaliin.