Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Hukassa
Taisin olla toisella luokalla, kun syksyllä eräänä päivänä opettaja tivasi, että missäs kaverini Fisun oppikirja on? Fisu kertoi hiukan nolona, että ei ollut löytänyt koululaukkuaan, jossa oppikirja oli. Seuraavalla viikolla ei laukkua ollut löytynyt, mutta asia unohtui nopeasti laukku oli vain kadonnut.
Talvikin ehti jo mennä lumineen ja kevät oli jo hyvässä vaudissa. Eräänä toukokuisena päivänä Fisu tuli iloisena kouluun. Laukku oli viimeinkin löytynyt. Olimme syksyllä olleet omenavarkaissa ja laukku oli ollut hiukan tiellä, kun yritimme päästä puuhun. Laukku oli roikkunut omenapuussa koko kuleneen talven, sieltä Fisu sen löysi keväällä. Ilo oli poika porukalla tapahtuneesta korvissa:-). Opettaja vain pyöritteli päätään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti