Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
lauantai 6. joulukuuta 2014
Retkipyörien aatelia
Olin ehkä elämäni ensimmäisen kesän vietossa kotosalla, siis kaupunki kesä. Ei siitä meinannut tulla mitään, loppu kesästä tylsyys oli tapissa, joten jonnekkin piti päästä, mutta minne ja millä. Kaverini kanssa päätimme toteuttaa tee se itse retken. Poikien kulkuneuvona oli vanhat mummopyörät, kyllähän niillä pääsee, kun vain polkee. Retken rahoitus hoidettiin pulloja keräämällä, en muista paljonko kassaan kertyi. Rahat saatiin kasaan ja suunnitelma oli ajaa pyörällä vanhaan leiripaikkaan, jonne kertyi matkaa 52 kilometriä, mukava matka mummopyörällä. Takatarikalle iso urheilukassi ja menoksi. Päivän aikana tulimme perille ja söimme eväät. Lämmitimme saunan ja kävimme uimassa. Mitä sitten tapahtui:-)? Läksimme takaisin kotiin. joten pojat ajelivat hiekkateitä 104 kilometriä. Retki oli tehty. Tylsyys oli nujerrettu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti