Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
perjantai 19. joulukuuta 2014
Mikä vuoden aika
Juhannus teki tuloaan, oltiin pienen ryhmän kanssa matkalla. Hetta-Pallas oli retkemme kohde. Aamulla heräsimme ja lunta oli tullut kymmenen senttiä maahan, Näkyvyys oli aika heikko, kun läksimme ylös tunturiin, kohti seuraavaa leiri paikkaa. Takajoukoissa pidin taas omaan tapaani perää ja tsemppasin perässä tulijoita. Ylhäällä tunturin päällä vastaan iski melkoinen myräkkä vasten kasvoja, tauko paikkoja ei ollut liikaa. Istuimme erään vaeltajan kanssa ison kiven takana ja annoimme myrskyn hakata vasten sen isoa pintaa, jolloin itse huilasimme hetken. Emme jaksaneet edes Savottoja laskea selästä, niihin oli hyvä nojata. Jatkoimme matkaa ja saimme tuntea kasvoissa purevan tuulen. Aloimme laskeurumaan alas varovaisin askelin, sillä näkyvyyskin oli pilvessä. Tovin kuluttua astuimme, kuin seinästä ulos ja olimme auringossa. Pilvi seinä oli takana ja tulimme laavulle, jossa muut ryhmäläiset olivat saaneet tulet aikaiseksi. Tovi istuimme tulilla ja tiesimme taas miksi olemme matkalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti