Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
lauantai 6. joulukuuta 2014
Saari, joka ei ollut saari
Ensimmäinen oma muisto teltta retkestä, se tapahtui saareen tai niin olen lähes koko elämäni uskonut, että se oli saari. Sinne mentiin veneellä, reput ja teltat oli pakattu veneeseen. Vanhempieni ystävien kanssa olimme matkalla. Vuosikymmenten jälkeen oli patikoimassa noilla alueilla ja kuinka ollaan tulin kävelen leiripaikkaan, josta tuo ensimmäinen muisto oli ja totta totisesti, se ei ollut saari ja kun tarkemmin tutkin järveä, ei siellä ollut yhden yhtäkään saarta. Toki järvi näkyi tuosta niemen kärjestä hyvinkin niin, että siinä saatoi kuvitella olevansa saaressa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti