Viimeinen pisara

Hyvällä soutuveneellä vaeltaminen on rentoa, siihen mahtuu tavaroita riittävästi, ruokailu onnistuu veneessä loistavasti ja maihin tulo on aina lepposta. Sanoisin, että suomi kulttuurin unohtunut vaellus väline. Olimme venevaelluksella kolovedellä, ukkos myräkkä teki tuloaan, joten päätimme pitää pienen tauon saaressa. Ajoitus oli juuri oikea. Eväät syötyämme se alkoi. Vettä, tuulta ja ukkosta. Pisarat olivat isoja. Silmien edessä oksa kohtasi "viimeisen pisaran" ja katkesi sen painosta. Tilanteessa oli draaman ainesta. Omin silmin nähtynä se oli vaikuttava näytös. Myrsky jatkoi matkaansa, niin teimme mekin. Reput, koirat ja ihmiset mahtuivat sopivasti puiseen soutuveneeseen.