Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
torstai 4. joulukuuta 2014
Isä, poika ja pilkki
Varhaisempia muistikuvia ensimmäisistä pilkkireissuista isän kanssa. Olen ehkä viiden ikäinen. Pilkin omalla reijälläni ja kun kala käy kiinni, peruutan taakse päin kunnes kala nousee reiästä jäälle. Melko nerokas tapa, koska huomasin, että jos yritän nostaa käsin, niin en saanut muuta, kuin hirveän sotkun siimasta aikaiseksi. Isäni innostui kovasti kalamiehen kyvyistäni ja lupasi minulle uuden jääkairan ja oman vanhan pilkkireppunsa. En silloin vielä tajunnut, että hän sai ”vaihtokaupassa"kaverin, joka lähti aina pilkille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti