Oppi poika

Lapsuudessani minulla oli lukuisa joukku aikuisia ihmisiä, joiden kanssa ystävystyin. Kokemus oli, että pieni poika otettiin touhuihin mukaan ja minuun suhtauduttiin sydämmellisesti. Näistä ihmissuhteista tuli minulle todella merkityksellisiä ja voimaannuttavia. Monet kesät vietin eräällä leirintäalueella, jonka valvojana isäni oli. Sen läheisyydessä asusti vanhempi pariskunta kesiään sellaisessa ehkä kymmenen neliö sähköttömässä mökissä. Heidän elämän tapansa oli todella kierrätyshenkinen. Opin heiltä paljon sienistä ja muista metsän antimista. Pienen miehen mieleistä oli erityisesti heidän tapansa käyttää kaikki muovipussit (maitopussit), leikattuna kuteena, josta he virkkasivat mm. mattoja. Muistan tuohikontin tapaiset reput ja kauppalaukut. Harmi, että minulle ei sellaista kuitenkaan koskaan päätynyt. Usein istuin heidän hetekalla ja kuuntelin heidän tarinoita. Sain olla mestareiden opissa.