Pimeä aika, muovikassit ja Waltari

Kolme vuotta pimeää aikaa. Kummallinen yhtälö, vaikka olin kiinnostunut tiedosta ja olin vielä sangen utelias, niin koulu ei napannut. Työkirjat loistivat tyhjyyttään, muistivihot eivät täyttyneet. Ylä-asteella hylkäsin koululaukut, lähes kaikki kirjat kulkivat matkassa ja vielä muovikassissa. Aamuisin tuskin tiesin mitä kirjoja pitäisi olla mukana, joten kannoin lähes kaikki kirjat vaihtuvissa muovikasseissa. Tulevista kokeista tiesin edellisellä välitunnilla, kun jotkut yrittivät vielä lueskella tärppejä, minua ei kiinnostanut. Tietysti sitä saa mitä tilaa. Myönnän minulla oli tuohon aikaan parempaa tekemistä luin mm. Waltarin lähes koko tuotannon.