Mitä Jos? (K-18)

Olen hetken tässä päivässä. Olenko nyt hetkessä? En ole. Tämä on jo alkanut muistuttaa nostalgiaa. Tosin se on jo eletty ja siksi se pysyy. Lähdin päivällä koirien kanssa lenkille, otin mukaan Klättermusenin vyölaukun, pakkasin mukaan pienet eväät ja ei kun matkaan. Katselessani ympärillä olevaa maisemaa heräsin ajatuksiini "mitä jos?" Mitä jos metsät ovatkin perhekuntia. Siellä olisi pieniä lapsia, nuorisoa, isä, äiti ja vanhuksia. Pehmeitä sammalvuoteita, jäkäläkatuja, matala varpuviidakko puolukan ja mustikan värjäämänä. "Mitä jos?" Todellisuudessa näin vain yksinäisiä lapsia, toisessa paikkaa joukon nuorisoa, vanhukset oli hakattu ihmiselle hyödyttöminä aika päivää sitten ja muutama äiti ja isä etsi lapsiaan. Viimeiset vanhusten hautakummut oli jyrätty metsäkoneilla, samalla taivaanvihreä sammalvuode oli kadonnut. "Mitä jos?". Armahtava talvi oli peittänyt alleen tämän kaiken tuhon. Perhekunnasta ei ollut jäänyt edes muistokuvaa, kukaan ei ikävöinyt yhteisöä paitsi perheen ystävät Tikka pariskunta ja vanha viisas Pöllö, jotka olivat nyt kodittomia."Mitä Jos?"