Sisään

Kun tulen metsään tulen, kuin kylään. Astun sisälle, pysähdyn, kumarran tervehdin, olen hiljaa ja kuulostelen kuulumiset. Metsä tietää, että olen tullut käymään ja se odottaa, että pysähdyn, jotta se voi jatkaa askareitaan. Metsä hengittää ja jatkaa puuhiaaan. Puukiipiä kiipeään vanhaa kuusen runkoa pitkin, etsien päivän ateriaansa. Minä saan luvan kaivaa kameralaukusta kameran esille. Tiedän kokemuksesta, että voisin vain kävellä metsän läpi, mutta silloin jäisin vain ohikulkijaksi, jolle ei kerrota tarinoita.