Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Isäni perintö
Isäni jätti minulle mieluisan perinnön. Hän vei minut ulos luontoon jo hyvin pienenä ja olen siitä perinnöstä todella kiitollinen. Maallista omaisuutta ei hänelle jäänyt; hän oli eläessään jakanut kaiken mitä omisti eteenpäin. Minulla on rasia tasapainopilkkejä ja sininen pahvinen jättisalkku. Salkun hän oli löytänyt aikanaan jostain huutokaupasta. Säilytän salkussa talvimakuupussia. Pussi mahtuu salkkuun todella löysästi niin, että siitä ei tule lakihenkistä.
Muistan hyvin viimeisen keskustelun isäni kanssa, ennen, kuin hän jatkoi matkaansa ikuisille vaellusreiteille. Hän löysi kirkon loppuvuosinaan. Ihmettelin hänen löytöään usein mielessäni. Kysyin häneltä suoraan, kun tapasin hänet viimeisen kerran. Mistä moinen:-)? Hän kertoi minulle viimeisen tarinansa. Hän oli hyvin pieni poika, kun hänen mummonsa kuljetti hänet kirkkoon sunnuntaisin potkukelkalla ja kirkkokahvit juotiin aina näillä retkillä. Ymmärsin isääni:-).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti