Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Ensimmäinen koulureppu
Pienen miehen pieni koulureppu, se ensimmäinen. Olisiko taas isän reput ollut tämänkin hankinnan esikuvana. Isällä oli kaksi vihreää perinteistä pilkkireppua(voin vieläkin tavoittaa repujen tuoksun), joiden esikuva ensimmäinen koulureppu selvästi oli. Metsänvihreä, nahkaiset hihnat ja yksi etutasku. Reppu oli todella pieni, jonka sain havaita, kun yritin sulloa sinne ensimmäisiä koulukirjoja. Reppu hankittiin koska isä sanoi, että on hyvä, jos kädet voivat olla vapaana, kun kantaa koulutavaroitaan ja hän oli siinä totisesti oikeassa. Koulumatkani oli runsas kaksi kilometriä ja sillä välillä ehti tapahtua yleensä yhtä sun toista. Oli hyvä, että kädet saivat heilua vapaana.
Koulu matkan varressa kulki tehtaiden välillä niin sanottu ”pässi”, se oli tehtaan pieni näppärä junankaltainen tavarankuljetusta tehtaiden välillä hoitanut pienoisjuna. Pässi joutui pysähtymmään aina ennen pääkadun ylitystä, samalla me pikkupojat hyppäsimme sen kyytiin. Silloin oli hyvä, että kädet olivat vapaana, koska kyydistä piti myös hypätä pois. Oikea ajoitus oli tärkeä.
Teininä pienestä repusta tuli ”meikkipussi” saippuat ja muut tykötarpeet mahtuivat mukavasti pienen pojan koulureppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti