Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
lauantai 3. tammikuuta 2015
Eikö muka
Heitän repun selkään, lähdön tunne on voimakas. Tie kulkee metsään. Nuoska lumi on kerääntynyt puihin, ne kumartavat sen painosta. Nostan hupun, äänet muuttuvat. Tunnen lumen jalkojeni alla, aavistus narinaa. Kaksi korppia tulevat katsomaan kulkiaa, en ole se joksi luulevat ja jatkavat matkaa. Tuisku tulee vasten naamaa, rauhoitun. Katselen, kun koira kuuntelee myyrien maailmaa ne juoksevat kinoksen alla. Olen herkstynyt metsän tapahtumille. Olen täynnä hiljaisuutta, huomaan hengityksen ja näen tämän kaiken rikkauden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti