lauantai 3. tammikuuta 2015

Eikö muka

Heitän repun selkään, lähdön tunne on voimakas. Tie kulkee metsään. Nuoska lumi on kerääntynyt puihin, ne kumartavat sen painosta. Nostan hupun, äänet muuttuvat. Tunnen lumen jalkojeni alla, aavistus narinaa. Kaksi korppia tulevat katsomaan kulkiaa, en ole se joksi luulevat ja jatkavat matkaa. Tuisku tulee vasten naamaa, rauhoitun. Katselen, kun koira kuuntelee myyrien maailmaa ne juoksevat kinoksen alla. Olen herkstynyt metsän tapahtumille. Olen täynnä hiljaisuutta, huomaan hengityksen ja näen tämän kaiken rikkauden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti