lauantai 24. tammikuuta 2015

Miten se tehtiin

Useat kesät vietin isäni kanssa leirintäalueella. Kauppa-auto kävi kaksi kertaa viikossa muutaman kilometrin päässä. Sinne kuljettiin jalkapatikassa metsäpolkuja pitkin. Tavarat kannettiin vihreässä repussa ja joskus kannettiin lisäksi kauppakassia. Näin jälkeenpäin ihmettelen ostosten vähyyttä. Miten yksinkertaisilla ostoksilla tultiin toimeen. Järvi tarjosi kalojaan, metsästä löydettiin marjoja ja sieniä. Perunoita keittelimme ja sen kanssa särvintä aina löytyi. Lättyjä tuli paistettua melko usein, ne olivat pienen pojan suurta herkkua ja kun opin jo varhain kääntämään lätyt heittämällä, niin siihen yhdistyi mukava huvi. Toki sain monesti ruoka kutsuja ihmisten teltoille ja mieluusti kutsun otin vastaan, sainhan samalla tutustua uusiin ihmisiin. Kun olen katselut vanhoja valokuvia on päälläni uimahousut ja t-paita. Eli aika alkuasukas meininkiä, mutta poika hymyili ja oli sangen tyytyväinen elämäänsä.

2 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin totta. Siis se, että ennen tultiin paljon vähemmällä ostoruualla toimeen. Siihen palataan vielä, tavalla tai toisella. Ei tää kulutusjuhla voi loputtomiin jatkua.

    VastaaPoista
  2. Onhan se kiva, kun tietää, että vähän on paljon:-). Ähky ei ole koskaan kivasta;-).

    VastaaPoista