Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
lauantai 24. tammikuuta 2015
Miten se tehtiin
Useat kesät vietin isäni kanssa leirintäalueella. Kauppa-auto kävi kaksi kertaa viikossa muutaman kilometrin päässä. Sinne kuljettiin jalkapatikassa metsäpolkuja pitkin. Tavarat kannettiin vihreässä repussa ja joskus kannettiin lisäksi kauppakassia. Näin jälkeenpäin ihmettelen ostosten vähyyttä. Miten yksinkertaisilla ostoksilla tultiin toimeen. Järvi tarjosi kalojaan, metsästä löydettiin marjoja ja sieniä. Perunoita keittelimme ja sen kanssa särvintä aina löytyi. Lättyjä tuli paistettua melko usein, ne olivat pienen pojan suurta herkkua ja kun opin jo varhain kääntämään lätyt heittämällä, niin siihen yhdistyi mukava huvi. Toki sain monesti ruoka kutsuja ihmisten teltoille ja mieluusti kutsun otin vastaan, sainhan samalla tutustua uusiin ihmisiin. Kun olen katselut vanhoja valokuvia on päälläni uimahousut ja t-paita. Eli aika alkuasukas meininkiä, mutta poika hymyili ja oli sangen tyytyväinen elämäänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onhan se kiva, kun tietää, että vähän on paljon:-). Ähky ei ole koskaan kivasta;-).
VastaaPoista