Pakoon!

Lapsena minulla oli usein tunne, että lähden pakoon ja en palaa enään koskaan kotiin. Asuntomme oli 42 neliöinen kerrostalo asunto. Kaksi huonetta ja keittokomero. Pakenemisen tarve tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta, suunnitteluun ei ollut aikaa, joten lopputulos ei ollut aivan täydellinen. Yleensä pakenin asuntomme vessaan, jossa päätin lymyillä loppuelämäni. Asiaa hankaloitti pienesti, että ovea ei saanut lukkoon, joten joskus pakeneminen keskeytettiin ikävällä tavalla ja jouduin palaamaan arkeen. Usein en ehtinyt avata edes reppuani pakosalla ollessani, puhumattakaan eväiden syönnistä. Aikuisena olen usein verrannut näitä pakomatkojani, Joonan nerokkaaseen ideaan lähteä Jumalaa karkuun:-), tosin hän pääsi sentään merille.