Hangonkeksi

Heräsin ja nousin ylös. Keitin kahvit, niin, kuin aina. Aamu oli ankea, en olisi halunnut herätä. Katsoin kelloa, se pakotti kiirehtimään. Työ velvoitti. Otin salkkuni ja lähdin ovesta ulos. Kävelin ratikkapysäkille, jossa nousin täyteen ahdettuun vaunuun. Katselin välinpitämättömästi ohitse ihmisten samoin, kuin muutkin kanssa matkustajat. Seisoin paikallani ja katseeni pysähtyi t-paitaan, jossa oli iso hymiö, kuin hangonkeksi. Hymyilin takaisin t-paidalle. Ratikka tuli työpaikkani kohdalle, hyppäsin ulos ja kiiruhdin kohti oikeaa ovea, jonka olin avanunut niin usein jo elämäni aikana, mutta nyt tilanteessa oli jotain erillaista. Avattuani oven minä hymyilin, laskin salkkuni maahan odottamaan. Hain kaapista essun ja käynnistin ison tistikoneen ensimmäistä kertaa, päivän aikana pesin kymmeniä koneellisia astioita, mutta minä hymyilin. Elämäni ensimmäisen kerran aineeni luettiin ääneen ja luokka oli hiljaa. Ihmiset kuuntelivat. Minä en ollut uskoa korviani. Joku huomasi tarinan jujun. Tajusin:-) en ollut enään peruskoulussa, olo oli helpottunut, olin herännyt pitkästä painajaisesta ja minä hymyilin.