Leipälaukun kantaja

Olessani nuori mies, rakkain laukkuni oli leipälaukku, se tuo mieleeni monia muistoja ja ihmisiä. Näistä monet olivat vanhempia naisia. Monet heistä olivat minulle tuttuja kirkonpenkistä. Heillä oli vakio paikat kirkossa. Minulla oli syvä tunne, että puolestani rukoiltiin ja ne rukoukset kantoivat minua. Vuosikymmennenten jälkeen palasin käymään kotikirkon penkeille. Ilo oli suuri kun näin nämä vanhat tutut rukoilijat omilla paikoillaan, minulla oli turvallinen olo.