Reput ja laukut ovat seuranneet elämässäni. Minulla on moneen ollut erityinen ”suhde”. Jos olisin tekninen henkilö voisin kertoa näistä rakkaista teknisiä ominaisuuksia, mutta, kun en ole:-)(en tee sitä edes naisestani:-). Kerron heistä tarinoita, jotka antavat mielestäni paremman kuvan näistä kantovälineistä. Tulossa on mm. Savottaa, Klättermusenia, Lundhagsia, National Geographicia, Loweprota, Kata, Haltia ja joukko vailla nimeä. Toki voi mennä hetki ennen, kuin kaikki ovat päässeet esille.
torstai 8. tammikuuta 2015
Kaarikivisilta
Ennen muinoin osattiin tehdä kauniita siltoja, me pojat osasimme arvostaa tätä taitoa. Koulutielläni oli todella hieno kivinen kaarisilta. Jäisenä talvena se pysäytti usein matkan teon, kaareva muoto takasi sen, että siitä tuli mukava "laskusilta". Koululaukusta tuli hyvä pulkka ja pidennetty koulumatka ei haitannut poikia, ainakaan, kun se tapahtui aamusta, jolloin laskettelu voitti lähes jokaisen oppitunnin. Opettaja veti tietty asian tiimoilta herneen nenäänsä, mutta se kuului hänen toimenkuvaansa. Kun mäki oli saatu liuku kuntoon, vanhempi väki joutui kiertämään tuon sillan, sillä meillä pojillakin oli täysi työ päästä siltaa ylös, kun se oli jäässä. Alas mummotkin olisivat päässeet, mutta jostakin syystä eivät osanneet arvostaa mahdollisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti