Turhia koululaukkuja

Arvostan kovasti sivistystä, kirjoja, tietoa, viisautta ja oppimista. Samalla ihmettelen maailman parasta systeemiä nimeltä peruskoulu. Itse en aikanaan sopeutunut tuohon systeemiin ja en todellakaan ollut ainut vastarannan kiiski. Vierailen nykyisin tuossa "systeemissä" noin kerran viikossa ja pidän silmäni auki. Hämmästelen, että tuo maailman paras laitos on ylipäätänsä enää kasassa, pidän sitä jo ihmeenä. Koska tuo "systeemi" alkoi olla vain itseään varten. Koska se unohti sivistyksen, kulttuurin, viisauden ja todellisen oppimisen. Isoin kysymys kuuluu koska se unohti ihmisen. Laitos osaa pyörittää varmasti lukuja, tilastoja ja tuntikehyksiä, mutta miten se pystyy ratkomaan ongelmia joita synnyttää ihmiset, miten se sietää aidosti erilaisuutta, miten se pystyy astumaan ulos luomasta"systeemistään", ennen kuin taas räjähtää. Voiko tämä systeemi oppia virheistään jollei se edes näe niitä. Toki onhan tämä "systeemi" maailman paras, mutta missä ja mitä sitten. Systeemi on yrittänyt kehittää systeemiään vuosikymmenten aikana ja taas systeemissä käydään kehityskeskustelua keskustelun vuoksi ja se saa lisättyä palikan systeemiinsä. Lapsena kun asettelimme torniin paloja, se viimein kaatui, mutta nyt olemme luoneet maailman parhaat hirviön, jolle ei voi mitään. Joskus tämä "systeemi" muistuttaa erästä tieteisfantasiaa:-). Sanottakoon, että monissa systeemin alakouluissa, jotkut opettajat onnistuvat taistelemaan tätä systeemiä vastaan. Kiitos, että olette olemassa:-). Vastarintaliike saa sisältäpäin paljon hyvää aikaan.